Lähettimeni ei ollut edes helpoin palautettava, koska lähetin oli siinä funkyssä vinyylisessä suojapussissaan. Onneksi kuvattavien joukossa oli valokuvaaja, joka tajusi mistä mokkulasta oli kyse.
Läheskään kaikki kuvaajat eivät laita tunnistetietojaan laitteisiinsa. Tiedä sitten mikä syynä. Pidetäänkö kameroita ja linssejä niin "kukkaa kämmenellä", ettei niihin raaski pientä tarranpalaa liimata? Luulisi että hukkuneen kameran takaisin saaminen aiheuttaisi suurempaa iloa kuin teipin poistamisesta aiheutuva mahdollinen (hyvin pieni) haitta kalustoa uusittaessa.
Olen myös nähnyt kuvaajia, jotka merkitsevät kyllä nimensä laitteisiin. Kaikkein oleellisin on kuitenkin puhelinnumero. Silloin löytäjän ei tarvitse sitä etsiä, vaan hän voi heti hoitaa asian. Muuten sen pienen muovimokkulan palauttaminen voi jäädä parempaan ajankohtaan (jota ei koskaan tule).
Laitan tarraan myös sähköpostiosoitteeni, koska siitä selviää myös nimeni. Ja arimmat löytäjät voivat kirjailla lunnasvaatimuksensa rauhassa. Mutta puhelinnumero on kaikkein oleellisin!
Merkitsemisessä on totta kai oma vaivansa, mutta se maksaa vaivan heti ensimmäisellä kerralla, kun saat jotain hukkaamaasi takaisin. Olisi kuvauspaikalle taannoin jäänyt Honlin gridikin saattanut löytää tiensä takaisin haltuuni, jos olisin siihenkin tajunnut puhelinnumeroni lätkäistä. Virheistään onneksi oppii.
Mitä sinä olet hukannut tai unohtanut kuvauspaikoille? Oletko saanut niitä takaisin? Laittakaa kommentteihin omia kokemuksianne.
Tekstit
Rakas Druopta Corina 6x6 "plastic-fantastic" -kamerani unohtui erään kerran Jyväskylän kauppiksen pihalle kivikorokkeelle, joka vilkkaan kävelyväylän varrella. Tajusin asian vasta seuraavana iltapäivänä ja poikkesin työpäivän jälkeen katsomaan oliko se joko pöllitty tai ainakin hajotettu. Kamera oli kiltisti reunuksen päällä odottamassa kotiinpaluutaan... Olisikohan D700 -runkoni ollut odottamassa puolentoista vuorokauden kuluttua, epäilen ;)
VastaaPoistaKameralaukkuni kaikkine varusteineen jäi epähuomiossa Alajärven Teboilin kylmäasemalle kesällä 2009. Tankatessani autoa, vänkärin puolen kaveri katsoi kuvia kamerastani ja jätti laukun auton viereen. Auton lähtiessä taas liikenteeseen kuvien katselu vänkärin puolella jatkui, kameralaukku jäi kylmäasemalle. Matkaan lähti runko, kylmäasemalle jäi neljä L-sarjan putkea, kaksi salamaa, kaksi runkoa plus muut vermeet.
VastaaPoistaLaukun poissaolo huomattiin kolmen tunnin päästä mökillä kun halusin pistää runkoon telezoomin. Pikaisen etsinnän jälkeen ajoin kaasu pohjassa 70 kilometriä maantietä pitkin kohti kylmäasemaa - kameralaukkua ei löydy. Puolen tunnin kivien käännön ja hermostuneen etsinnän jälkeen paikallisen terveysaseman ambulanssikuskilta tuli soitto että hän on ottanut talteen laukun. Kaasutin terveysasemalle ja sain laukkuni takaisin. Ambulanssikuski oli löytänyt erään kuvapankin käyntikortin yhteystietojen kautta tien luokseni. Suurkiitos siis ambulanssikuskille joka jaksoi tehdä soittorumban.
Tuona iltana iltarukous ei jäänyt lukematta ;)
Tällähetkellä kaikissa laitteissani lukee on nimeni, puhelinnumero sekä sähköposti, osa tarrakoneella, osa tussilla merkittynä. Asianmukaiset vakuutukset vakuutusyhtiöstä kannattaa myös ottaa, mikäli matkassaan kantaa yli 5000€:n edestä kuvauskampetta.